Liikekyky, sen arviointi ja yhteys loukkaantumisherkkyyteen- keskiössä FMS

Liikekyky on kompleksia, samoin kuin sen arvioiminen. Yksinkertaisella testillä saa yksinkertaisia tuloksia, monimutkaisilla tutkimuksilla monimutkaisia tuloksia. Voiko monimutkaista asiaa tutkia yksikertaisella testillä?

fms-about-banner

FMS lähestyy liikekykyä seitsemän testin kautta. Liikkeiden variaatioita on olemassa loputon määrä, joten voiko liikekykyä tutkia seitsemän testin kautta. FMS pohjaa testit ontogeneesiin, eli liikkeisin joiden kautta lähes jokainen terveen keskushermoston omaava lapsi kehittyy. Lapsi konttaa (rotary stability), kurottaa käsillä (shoulder mobility), askeltaa (incline lunge), kävelee karhun kävelyä (push-up), selinmakuulla nostaa alaraajoja (ASLR) , kävelee (hurdle step) ja on kyykyssä (overhead squat). 

Yhteneväisyydset ovat merkittäviä.

Yksi tämän hetken polttavia termejä on ”liikevaihtelu” (movement variability). Kaikkien elimiemme toiminta vaihtelee, esimerkiksi sydämen syke vaihtelee jatkuvasti, vaikka se löisikin tasaisesti 70bpm. Tätä kutsutaan siis sykevälivaihteluksi, liian vähän vaihtelua tai liian paljon vaihtelua tulkitaan negatiiviseksi. Sama koskee liikkumistamme. Legendaarinen motorisen oppimisen tutkija Nikolai Bernstein loi 1930 luvulla kuuluisan fraasin ”repetion without repetion”. Tällä tarkoitetaan yksinkertaistetusti jokaisen liikkeen olevan motoriselta käskytykseltään erilainen, vaikka liike näyttäisikin täysin samalta. Liikevaihtelu on fakta, jota on vaikea kiistää. Kuinka kauan samaa liikettä täytyy observoida, jotta saadaan liikkeelle viitearvo? Tunteja, minuutteja? FMS:ssä se on kolme toistoa.

Usein asiakkaat kysyvät minulta hyviä liikkeitä siihen ja tähän. Mitkä ovat kriteerit hyvälle liikkeelle, mitkä pahalle? Loukkaantuneelle henkilölle kriteerit on yksinkertaisempaa määrittää. Hyvä liike ei välttämättä aiheuta kipua, voi jopa vähentää sitä ja jopa nopeuttaa paranemista. Pätevätkö samat kriteerit enää kun kyseessä ovat ei-loukkaantuneet henkilöt? Onko jalkaterän ”ylipronaatio” pahasta, jos se ei aiheuta ongelmia, haittaako jos kyykätessä polvet kääntyvät hallitusti sisään tai maastavedossa alaselkä hieman pyöristyy?

Eri urheilulajit vaativat urheilijalta erilaisia ominaisuuksia, onko maailman parhaan Golfarin kyykättävä FMS kriteerein hyvin, täyttääkseen ns. urheilulliset kriteerit? Entä jos kyseessä on teini-ikäinen nuori, joka harrastaa golfia? Entä lentopalloilijan, jonka fysiikkaharjoittelun kulmakivet ovat erilaisissa kyykkyvariaatioissa? Jos heidän lajinsa ja harjoittelunsa vaatimukset ovat erilaisia, tulisiko heitä testata samalla tavalla?

FMS testissä liikkeet suoritetaan kuormittamattomasti. Jos esimerkiksi kepillä tehtävään kyykkyyn lisätään painoa, huononeeko liike, vai parantuuko se? Vastaus on, se voi tehdä molempia. Jos kuormittaminen parantaa liikkeen ”laatua”(mitkä kriteerit laatuun ikinä ovatkaan) onko kuormittamattomalla väliä? Entä jos testissä asiakas poti krapulaa, jalat olivat väsyneet, testiin ei ollut mielenkiintoa jne. Kun samaan testiin asetettiin 100 kiloa pään ylle käsien varaan, kiinnostus kasvoi, liike muuttui? Tai toisinpäin. FMS testi osoittaa, että henkilö on kykenevä kyykkäämään esimerkiksi suoralla selällä, kun testaaja valvoo. Mitä tapahtuu, kun sama henkilö tekee liikettä itsenäisesti painon kanssa, entä jos se huononeekin? Se, että henkilö pystyy, ei tarkoita, että hän tekee niin. Entä jos liikkeeseen lisätään nopeutta, huononeeko liikkeen laatu vai paraneeko se? Vastaus on edelleen sama, se voi tehdä molempia.

Voiko ”virheellistä” liikettä muuttaa harjoittelemalla? Professori Kiesel yms tutkimuksessaan osoittivat off-season harjoittelun parantavan FMS kokonaistulosta seitsemässä viikossa kolmella pisteellä. Tutkimuksesta puuttui kontrolliryhmä. Paraniko tulos harjoittelun seurauksena vai olisiko tulos muuttunut jos testi olisi tehty uudestaan seuraavana päivänä? Oliko kokonaispistemäärän noususta hyötyä? Muuttuisiko FMS testin tulos, jos testattavalle kerrottaisiin testin kriteerit. Vastaus on, voisi muuttua. Frost ym.vielä julkaisemattomassa tutkimuksessaan saivat saman kolmen pisteen kokonaistuloksen nousun aikaan kymmenessä minuutissa, kun kertoivat testattavalle kriteerit. Stuart MCgill kysyy, onko mahdollista, että testattavalla on jo tarvittava liikekyky, he eivät vain tiedä kuinka käyttää sitä, vai voidaanko FMS-testillä edes identifioida liikehäiriöitä vai kertooko se vain testattavan kyvystä ymmärtää kuinka liike tulisi suorittaa?

Tästä päästäänkin itse aiheeseen, voiko liikkumisen laatu ennustaa tulevia loukkaantumisia?

 

 

tanko päähän

Olisko FMS estänyt tämän?

Kaikki alkoi vuonna 2007 kun Kyle Kiesel ym julkaisivat tutkimuksensa, jossa todettiin FMS-testin ennustavan ammattilais-amerikkalaistenjalkapalloilijoiden vakavia loukkaantumisia. Tulosten mukaan alle 14 pistettä saavat pelaajat loukkaantuivat herkemmin. Tutkimuksen spesifiteetti oli .91 ja sensitiviteetti 0.54 ja vetosuhde (odds ratio) 11.67. Tämän tutkimuksen jälkeen tiedemaailman kiinnostui FMS-testistä.

Viime vuosina tutkimuksia on tullut tasaiseen tahtiin. Viime aikoina tulokset eivät ole aina täsmänneet Kieselin alkuperäiseen. Useissa uusissa tutkimuksissa on käynyt ilmi, että suuremmat FMS-pisteet omaavat loukkaantuvat helpommin. Siis mitä? Enemmän pisteitä, onkin huonompi? Oliko itse Gray Cook ja hänen kumppaninsa väärässä. Pidätetään hetki hengitystä. Annetaan Stuart McGillin selventää. ”Paremmat pelaajat, ovat parempia urheilijoita, heillä on parempi FMS-tulos, he pelaavat enemmän kuin tuplamäärän” Myöskään FMS ei ole aina onnistunut ennustamaan loukkaantumisriskiä, ainakaan juoksijoilla,jos katsomme esimerkiksi Hooverin(2010) tai Knapik ym (2015) tutkimusta.

Takaisin tutkimuksiin. Loukkaantumisten määrä on usein yhteydessä suorituskykyyn, mitä enemmän loukkaantumisia, sitä enemmän suorituskyky kehittyy. Loukkaantuneena kukaan harvemmin kehittyy.

Erään tutkimuksen mukaan alle 14 pistettä saaneet ammattilais(amerikkalais)jalkapalloilijat kantoivat 11 kertaista riskiä loukkaantua, verrattuna niihin pelaajiin, jotka saivat 15 pistettä tai enemmän. Toisen tutkimuksen mukaan naisyliopistourheilijat, jotka saivat testissä alle 14 pistettä, kantoivat nelinkertaista riskiä loukkaantumiselle. 874 hengen tutkimuksessa alle 14 pistettä saaneet tuplasivat riskinsä loukkaantua. Jälkimmäisesta tutkimuksesta tekee mielenkiintoisen se, että siinä käytettiin myös kuntotestiä (esim leuanveto ja juoksu), jonka todettiin ennustavan loukkaantumisia yhtä hyvin kuin FMS:n.

2015 ilmestyneessä Garrisonin etl tutkimuksessa urheilijat, joilla oli FMS tulos alle 14 ja aiempaa historiaa loukkaantumista kantoivat 15 kertaista riskiä loukkaantua.

valgus collapse

Ei ”FMS:ää”, silti yhtä tärkeää

Johtopäätökset

Mielestäni Functional Movement Screen on hyvä testi. Se mikä tekee siitä hyvän, on nopeus ja kohtuullisen yksinkertaiset kriteerit. Muistetaan, että tämä on vain seula, ei tutkimus. Tämän avulla saadaan vain tieto, että toimiiko keho (näillä kriteereillä mitattuna) vai eikö se toimi, ei yhtään mitään muuta. Olen kallistunut hiljalleen siihen ajatukseen, että parhaimmillaan FMS on harjoitusohjelman ohjaana. Tee mielestäsi paras harjoitusohjelma urheilijalle/liikkujalle, katso FMS, mihin hän on kykenevä, mihin ei? Tee muutokset, vähennnä loukkaantumisriskiä, josta seuraa aina väistämättä pitkällä aikavälillä suorituskyvyn parantuminen vaikkei FMS ajatuksena olekaan määrittää suorituskyvyn tasoa. Joskus niitä loukkaantumisia vain tulee, eikä mikään ammattilaisjoukkue yritä edes ehkäistä vammoja vain FMS:n avulla. FMS ei siis tee autuaaksi.

FMS on hyvä työkalu sinulle, joka haluat nopeasti kevyttä dataa asiakkaasi kyvystä liikkua, olit sitten Personal Trainer, fysiikkavalmentaja tai vaikka fysioterapeutti.  Jos haluat ehkäistä vammoja, voi FMS:n tulosten avulla modifioitu harjoitusohjelma auttaa siinä. Arvelisin, että FMS on parhaimmillaan nuorille urheilijoille, ja aktiiviliikkujille. Huippu-urheilijoiden kanssa käytettäessä, tulee tuloksiin kiinnittää erityistä huomiota, kaikki negatiivinen ei ole haitallista,joskus se voi olla hyödyllistäkin, riippuu perspektiivistä. Loppujen lopuksi loukkaantumisten ennaltaehkäisyyn on olemassa ainakin yksi hyvä lääke.

Sitä kutsutaan valmentamiseksi.

 

REFERENSSIT

Butler Rj, Plisky Pj, Southers C, Scoma C, And Kiesel Kb. Biomechanical Analysis Of The Different Classifications Of The Functional Movement Screen Deep Squat Test. Sports Biomechanics.

Chorba Rs, Chorba Dj, Bouillon Le, Overmyer Ca, And Landis Ja. Use Of A Functional Movement Screening Tool To Determine Injury Risk In Female Collegiate Athletes. N Am J Sports Phys Ther

Frost Dm, Beach Tac, Callaghan Jp, And Mcgill Sm. Using The Functional Movement Screen (Tm) To Evaluate The Effectiveness Of Training. Journal Of Strength And Conditioning Research.

Okada T, Huxel Kc, And Nesser Tw. Relationship Between Core Stability, Functional Movement, And Performance. Journal Of Strength And Conditioning Research

Kiesel K, Plisky Pj, And Voight Ml. Can Serious Injury In Professional Football Be Predicted By A Preseason Functional Movement Screen? N Am J Sports Phys Ther 2007.

Mcgill Sm, Andersen Jt, And Horne Ad. Predicting Performance And Injury Resilience From Movement Quality And Fitness Scores In A Basketball Team Over 2 Years. Journal Of Strength And Conditioning Research 2012.

Mcmahon Jj, Comfort P, And Pearson S. Lower Limb Stiffness: Effect On Performance And Training Considerations. Strength And Conditioning Journal 2012.

Lynn Sk And Noffal Gj. Hip And Knee Moment Differences Between High And Low Rated Functional Movement Screen (Fms) Squats. Medicine And Science In Sports And Exercise 2010.

Minick Ki, Kiesel Kb, Burton L, Taylor A, Plisky P, And Butler Rj. Interrater Reliability Of The Functional Movement Screen. Journal Of Strength And Conditioning Research 2010.

O’connor Fg, Deuster Pa, Davis J, Pappas Cg, And Knapik Jj. Functional Movement Screening: Predicting Injuries In Officer Candidates. Med Sci Sports Exerc 2011.

Onate JA, Dewey T, Kollock RO, Thomas KS, Van Lunen BL, Demaio M, And Ringleb SI. REAL-TIME INTERSESSION AND INTERRATER RELIABILITY OF THE FUNCTIONAL MOVEMENT SCREEN. Journal Of Strength And Conditioning Research, 2012.

Parchmann CJ And Mcbride JM. Relationship Between Functional Movement Screen And Athletic Performance. Journal Of Strength And Conditioning Research, 2011.

Teyhen DS, Shaffer SW, Lorenson CL, Halfpap JP, Donofry DF, Walker MJ, Dugan JL, And Childs JD. The Functional Movement Screen: A Reliability Study. Journal Of Orthopaedic & Sports Physical 2012.

Garrison M, Westrick R, Johnson R. Association Between The Functional Movement Screen And Injury Development In College Athletes. Int J Sports Phys Ther. 2015

Hoover,  Killian, Bourcier, Lewis,  Thomas,  Willis.  Predictive Validity of the Functional Movement ScreenTM in a Population of Recreational Runners Training for a Half Marathon. 2010.

Knapik, Cosio-Lima, Ludimila, Reynolds,Shumway, Efficacy of Functional Movement Screening for Predicting Injuries in Coast Guard Cadets. 2015

Liebenson, McGill, Cook. Assessing Movement: A Contrast in Approaches & Future Directions DVD.