Maria (nimi muutettu) oli asiakkaani, joka ei ollut koskaan saanut apua kroonistuneeseen selkäkipuunsa. Hän oli nauttinut ennen suunnattomasti juoksemisesta ja voisi sanoa, että 10km juoksulenkki oli viikon kohokohta ja henkireikä.  Kun juoksulenkki ei enää selkäkivun vuoksi onnistunut, alkoi todellinen alamäki. Maria oli saanut tehottomia hoitoja ja huonoja ohjeita, kuten, että ”unohda juokseminen ja vaihda vesijuoksuun”. Maria ei uskonut, että selkäkivun voisi saada vielä hallintaan, mutta sattumalta törmäsi mainokseeni Facebookissa ja päätti vielä kerran kokeilla.

”Maria oli saanut tehottomia hoitoja ja huonoja ohjeita, kuten, että ”unohda juokseminen ja vaihda vesijuoksuun”.

 

Otimme Marian kanssa hyvin erilaisen lähestymistavan ja kaiken tekemisen taustalla oli ajatus juoksemista ja suurimpana päämääränä oli tämä 10km juoksulenkki. Maria oli hyvin stressaantunut ja epätoivoinenkin. Työ oli kuluttavaa ja voimavaroja ei tuntunut riittävän. Hän oli kroonisessa taistele tai pakene tilassa joka näkyi esimerkiksi hengittämisessä, joka ei ollut taloudellista ja rentouttavaa. Lisäksi liikkumisen pelko oli voimakkasti läsnä.

Kerroin Marialle oman näkemykseni hänen tilastaan joka poikkesi merkittävästi hänen aiemmin kuulemastaan. Kerroin, että välilevynpullistuma ei ole maailmanloppu ja niitä on suurimmalla osalla täysin oireettomistakin henkilöistä. Kerroin, että hänen tapansa käyttää kehoaan ruokkii selkäkipua, koska lihakset eivät osaa rentoutua. Ongelmana ei ollut lihasten heikkous, vaan pikemminkin jatkuva jännitys.

 

Kerroin, että hänen tapansa käyttää kehoaan ruokkii selkäkipua, koska lihakset eivät osaa rentoutua.

 

Aloitimme hengitysharjoittelusta. Teimme hyvin normaalista poikkeavia hengitysharjoitteita, joiden tavoite oli vapauttaa Marian kehosta käyttämätöntä liikkumispotentiaalia, rentouttaa kehoa ja auttaa selkärankaa liikkumaan. Näin Mariaa noin kerran kuukaudessa.

Välillä hänen oli vaikeaa uskoa, että tällainen lähestymistapa voisi auttaa, mutta hän kuitenkin halusi luottaa minuun.  Kerta kerralta saimme huomasimme tilanteen edistyvän, hän pystyi asioihin joihin ei ollut aiemmin pystynyt. Yhtäkkiä eteenpäin kumartuminen oli rentoa, eikä selkää tarvinnut jännittää. Kun kipukohtaus iski, Maria sai sen haltuun näyttämilläni harjoitteilla.

Viimein aloitimme juoksuharjoittelun. Aloitimme muutaman kymmenen metrin juoksuista, hitaasti viikottain määrää lisäten. Juoksu alkoi tuntumaan juoksulta, juuri niin hyvältä kuin miltä se parhaimmillaan oli tuntunut. Takapakkeja tuli välillä, mutta Maria jaksoi luottaa prosessiin.

Noin 9 kuukautta projektimme aloituksesta sain Marialta viestin, hän oli juossut 10km lenkin. Tavoite oli saavutettu. Nykyisin Marian selkä on pääasiassa täysin kivuton ja hän harrastaa juoksua vähintään yhtä tiiviisti kuin aiemmin. Lisäksi jos selkä alkaa kipuilemaan, se hellittää juoksulenkillä eli täysin päinvastoin kuin aiemmin. Ennen selkä ei kestänyt pienintäkään juoksulenkkiä.

 

Noin 9 kuukautta projektimme aloituksesta sain Marialta viestin, hän oli juossut 10km lenkin.

 

Haluaisitko Sinä kokea samanlaisen muutoksen kuin mitä Maria?  Aloitetaan yhdessä prosessi. Pääsemme alkuun kun varaat napin kautta ajan vastaanotolleni.

 

Haluan selkäni kuntoon!